Ensi-illassa: 30.11.2012
Tuotantoyhtiö: Dreamworks (Yhdysvallat)
Kesto: 97 min
Ohjaaja: Peter Ramsay
Pääosissa (engl.): Chris Pine, Alec Baldwin, Hugh Jackman, Isla Fisher, Dakota Goyo
Pääosissa (suomi): Jon-Jon Geitel (Pakkasukko), Markus Bäckman (Pohjola), Tuukka Leppänen (Pääsiäispupu), Saara Aalto (Hammaskeiju), Joonas Saartamo (Pitch), Erik Carlson (Jamie)
Traileri: https://youtu.be/s-kzZWb0BLI
Minä valitsin tämän leffan, vaikka toki tämä trailerin perusteella kiinnosti myös lapsukaisia. Minua kiinnosti eri toten hieman totutusta poikkeavat versiot kuuluisimmista satuhahmoista, eli hammaskeijusta, pääsiäispupusta, nukku-matista, joulupukista ja pakkasukosta. He ovat yhdessä lasten parhaaksi toimivia suojelijoita, jotka puhaltavat samaan hiileen. Tai kaikki paitsi pakkasukko, joka kokee olevansa erilainen sen vuoksi, etteivät lapset oikein usko häneen.
Pakkasukko on tarinan päähenkilö, eksyksissä oleva (söpö) nuori mies, joka on oikein hauska ja vallaton kaveri, mutta myös ihanan lämminsydäminen. Hän on lasten ehdoton lempihahmo: Tytön mielestä siksi, koska hän osaa tehdä kaikkia hienoja juttuja ja pojan mielestä siksi, koska se vain on niin siisti. Minua huvitti myös joulupukin karkeampi versio tatskoineen kaikkineen. Pääsiäispupukaan ei ole ihan sellainen pörröinen söpö pupu, jollaiseksi se on yleensä kuvattu.
Elokuvan pahis on tummanpuhuva, luihukasvoinen mörkö Pitch, lasten pahin painajainen, joka kärsii sivuun jäämisestä, koska lapset eivät enää usko mörköihin. Niinpä hän päättää lähettää painajaisia lasten uniin ja murentaa heidän uskonsa pikku hiljaa muihin suojelijoihin. Tämä oli pojan mielestä elokuvassa tympeintä. Kumpikaan ei kuitenkaan kokenut mörön hahmoa pelottavaksi.
Lopussa kaikki käy tietenkin hyvin, paha saa palkkansa ja pakkasukko saa hampaaseensa talletetun muistonsa näkyviin. Hänelle selviää, kuka hän on ollut ennen pakkasukoksi tuloa ja miksi juuri hänet valittiin tehtävään. Pojan mielestä tämä onkin elokuvan paras kohta. Hän tuumisteli, miksei oikeastikin ihmisten muistoja voisi katsella hampaisiin talletettuna. Niinpä. Tytön mielestä elokuvassa ilahdutti se kohta, kun tarinan pikku poika viimein alkoi uskoa pakkasukkoon, joka sen seurauksena tuli pojalle näkyväksi. Elokuva olisi saanut kuulemma olla pidempikin, sillä se jäi jännään kohtaan. Pojalle taas taisi leffan pituus olla riittämiin, tai jopa lyhyemmälläkin olisi pärjännyt.
Minua meinasi välillä tylsistyttää, sillä vaikka tykkään elokuvan ideasta ja juonesta, siinä olisi saanut olla jotain enemmän... ehkä huumoria. Musiikki ei myöskään oikein säväyttänyt minua.
Arvosanamme leffasta:
Tyttö 5
Poika 4
Äiti 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristymme kommenteista!